1940-luku

1941 vaikutti kesällä puhjennut jatkosota Romuluksen asukkaiden elämään. Lähelle pudonneet pommit rikkoivat talosta ikkunoita, ja kustannusten valtava nousu, omaisuudenluovutusvero ja sotavakuutusmaksu pakottivat yhtiön nostamaan vastikkeita. Tästä huolimatta koronmaksut ja lyhennykset maksettiin, tosin viivästyneinä. Isännöitsijän tehtäviä hoiti prokuristi Erkki Laitiala, koska varsinainen isännöitsijä, ekonomi K. V. Teittinen, oli asepalveluksessa.

1944 on taloon tehty väestönsuoja B-rapun kellariin. Työt maksoivat noin 12 000 markkaa. Helsingin Ilmasuojelukeskuksen tarkastaja kävi monta kertaa vuodessa tarkastamassa suojan. Jotta suoja riittäisi talon tarpeisiin, päätettiin irtisanoa talossa toimivan ravintolan varaston vuokrasopimus ja antaa tilalle tilaa autotallista. Tämä varasto oli B-rapun kellarissa. Nykyisten vaatimusten valossa ei suojaa kutsuttaisi väestönsuojaksi vaan sirpalesuojaksi, koska juuri muulta se ei suojaisi.

Lopetettiin lämminvesimittareiden käyttö ja alettiin periä asukaslukuun perustuvaa lämminvesimaksua.

1948 helmikuun 5. päivänä pidetyssä hallituksen kokouksessa teki hallitus periaate päätöksen autohallin myymisestä, koska yhtiön taloudellinen tilanne oli sodasta lähtien heikko. Hallituksen puheenjohtajana oli Oiva Suvanto ja jäseninä H. K. Selin ja K. V. Teittinen.

Talon A- ja B-rapun yhdistävällä ullakolla oli tulipalo. Kirjeessä Helsingin kaupungin verovirastolle vuonna 1958 arvioitiin korjauskustannusten nousevan noin 20 miljoonaan markkaan.