1960-luku

1960 tammikuussa pani varatuomari Kankaanranta vireille vastahaastekanteen, jossa vaadittiin Voimavaunun hallussa olleen osakekirjan mitätöimistä, sen luovutusta taloyhtiölle ja oikeudenkäyntikulujen korvausta.

Kankaanranta pyysi sekä professori A. R. Haikoselta että lakitieteen tohtori P. J. Muukkoselta lausunnot tapauksesta. Kummatkin pitivät osakkeiden kauppaa mitättömänä.

Monta seikkaa puolsi taloyhtiön vaatimuksia:

  1. Kaikki osakkeenomistajat eivät ilmeisesti olleet saaneet tietoa määrätyssä ajassa ennen yhtiökokousta, jossa päätettiin antaa hallituksen myydä autohalli.
  2. Muotomääräyksiä rikottiin kaupanteossa.
  3. Osakkeiden merkintäsopimus tehtiin ennen kuin osakepääoman korotus oli merkitty kaupparekisteriin. Tästä seurasi suoraan, että hallitus rikkoi yhtiökokoukselta saamaansa toimivaltaa, koska kauppa piti tehdä vasta korotuksen vahvistamisen jälkeen.
  4. Autohalliin oikeuttavista osakkeista maksettiin 1952 1.420.000 markkaa, kun markkinahinta tuon aikaisen rahanarvon huomioonottaen olisi ollut yli 20 miljoonaa. Autohalli myytiin siis hinnalla, joka oli vain murto-osa sen todellisesta arvosta.

Marraskuussa pidetyssä ylimääräisessä yhtiökokouksessa kertoivat rouvat Sundman ja Niklander miehiensä tarjonneen autohallista huomattavasti korkeampaa hintaa kuin Voimavaunu ennen kaupantekoa, mutta heidän kanssaan ei käyty edes neuvottelemaan.

B-rapun kellarissa yhdistettiin tiloja ja puhkaistiin aukko kellarista Koulu-Asun hallitsemaan liikehuoneistoon. Muutokset maksoi Koulu-Asu.

25.7 kärsi taloyhtiö vahinkoja sateen aiheuttaman tulvan johdosta. Osa talon arkistosta kastui.

1961 helmikuun 15. päivänä antoi Helsingin raastuvanoikeus päätöksensä. Oy Voimavaunu Ab voitti tämän erän. Päätöksen mukana seuranneesta lausunnosta kävi ilmi, että lähes kaikki Kankaanrannan, Heikosen ja Muukkosen esittämät näkökohdat oli jätetty huomioonottamatta. Raastuvanoikeus ei myöskään antanut minkäänlaista päätöstä kanteeseen Johan Lehtistä, Yrjö Vilkmania ja Vilho Uksilaa vastaan. Syynä tulokseen piti Kankaanranta hieman aikaisemmin Helsingin Raastuvanoikeudessa ollutta vastaavanlaista tapausta, jossa tuomio oli sama. Hänen mukaansa oli tuomareiden tuomittava Romuluksen ja Voimavaunun kiista johdonmukaisesti edelliseen tapaukseen nähden säilyttääkseen kasvonsa. Tuomiota pidettiin yleisesti epäoikeudenmukaisena, ja Kankaanrantaa pyydettiin valittamaan tuomiosta Hovioikeuteen.

Kevään yhtiökokouksessa osakkaat hyväksyivät yksimielisesti hallituksen toimet ja antoivat luvan vedota aina Korkeimpaan Oikeuteen asti, jos oikeutta ei muuten saataisi. Samassa tilaisuudessa Matti Kaksonen kertoi olleensa läsnä vuoden 1952 yhtiökokouksessa ja muistavansa selvästi, että hallitukselle oli annettu ehto jonka mukaan autohallia ei saisi myydä jos hinta jäisi alle 3.500.000 markan. Tällaistä ehtoa ei kuitenkaan oltu kirjattu yhtiökokouspöytäkirjaan. Lisäksi Johan Lehtinen kertoi tarjonneensa rouvien Ellen Sundmanin ja Laina Niklanderin miesten tavoin korkeampaa kauppahintaa autohallista. Loogisesti näistä tiedoista seurasi keskustelu siitä, voitaisiinko vuoden 1952 hallituksen jäsenet ja samaisen vuoden yhtiökokouksen pöytäkirjantarkastajat saada vastuuseen toimistaan.

Kankaanranta ilmoitti elokuussa hallitukselle vastauksena kysymykseen mahdollisuudesta saada vastuulliset vastaamaan teoistaan, että todistusaineistoa ei todennäköisesti olisi riittävästi heitä vastaan.

Oy Stockmann Ab:n omistamalla tontilla, osoitteessa Hämeentie 14, aloitettiin rakennustyöt. Vanhan rakennuksen purkaminen ja kallion louhiminen aiheuttivat vahinkoja Romulukselle. Erityisesti kärsivät B- ja D-portaiden huoneistot.

1962 vuonna uhkasi taloyhtiötä vahingonkorvausvaade, kun eräs asukas oli ottanut lainan Suomen Näyttelijäliiton eläkekassalta antaen asuntonsa osakkeet pantiksi. Hän jätti kuitenkin korot ja lyhennykset maksamatta. Kun eläkekassa oli aikeissa realisoida vakuudet, kävi ilmi, että velallinen omisti vain murto-osan osakkeista vaikka isännöitsijä Veinion antamassa luottotieto lomakkeessa eli isännöitsijäntodistuksessa oli hänet merkitty ainoaksi omistajaksi.

Yhtiökokous antoi hallitukselle tehtäväksi tutkia, voisiinko lähiaikoina ajankohtaiseksi tulevan ikkunaremontin yhteydessä uusia ikkunat siten että pienet ruudut ikkunoista katoaisivat ja ikkunat aukeaisivat sisäänpäin.

Tammikuussa siirtyi Romulus käyttämään kaukolämpöä. Koksilämmitys jäi historiaan, kun tarvittavat muutostyöt oli tehty.

Hissien ovien yläpuoliset aukot peitettiin turvaverkoilla ja hisseihin laitettiin tammiverhoukset. Lisäksi rappujen maalauksen yhteydessä ovien nimikyltit päätettiin yhdenmukaistaa asentamalla oviin kromatut nimikyltit.

Kesällä alkoivat rakennustyöt osoitteessa Kolmas linja 3. Louhinta aiheutti melkoisesti vahinkoa taloyhtiölle.

1963 vuonna oli taseet ja tuloslaskelrnat laskettu vanhoissa markoissa, kun taas puolestaan talousarviot nykymarkoissa.

Varatuomari Kankaanranta auttoi taloyhtiötä neuvotteluissa Suomen Näyttelijäliiton eläkekassan kanssa. Tilanne saatiin parhain päin kun eläkekassa möi hallussaan olevat osakekirjat julkisella huutokaupalla. Taloyhtiölle jäi kuitenkin edelleen saatavia kuolinpesän osakkailta.

Hallitus esitti ylimääräiselle yhtiökokoukselle ikkunaremontin aloittamista, mutta yhtiökokous määräsi hallituksen tekemään lisäselvityksiä mm. piirustuksista ja lainoista.

Talon porttikäytävään tuli postilaatikko.

1964 antoi Hovioikeus päätöksensä. Oy Voimavaunu Ab voitti taas tosin eri perusteluin kuin alemmassa oikeusasteessa. Suuri osa taloyhtiön kanteensa tueksi esittämistä tosiasioista jäi taas vaille huomiota. Hallitus valtuutti varatuomasi Kankaanrannan viemään jutun Korkeimpaan Oikeuteen.

Ikkunat uusittiin vaihtaen pieniruutuiset ulos-sisäänaukeavat ikkunat suuriruutuisiin sisään-sisäänaukeaviin. Myös liikehuoneistojen ikkunat ja ovet uusittiin samoin kuin rappujen ovet.

Porttikäytävään vedettiin vesiposti pihan puhtaanapidon helpottamiseksi.

1965 saatiin oikeusjuttu vihdoin päätökseen. Korkeimpaan Oikeuteen tehty anomus oikeudesta hakea muutosta Hovioikeuden tuomioon hylättiin.

Elokuussa isännöitsijä Leo Lähde kuoli. Välitilintarkastus päätettiin suorittaa. kirjanpito oli sotkuinen ja puutteellinen. Pöytäkirjoja oli kadoksissa. Vilho Uksila otti taas isännöitsijän tehtävät hoitaakseen.

Taloyhtiöön asennettiin yhteisantenni. Tätä ennen oli asukkailla omia antenneita talon katoilla ja niiden asennuksesta johtuvat vesivahingot olivat yleisiä.

Pienen kulkuportin saranat olivat niin kuluneet, että toinen pikkuportti jouduttiin ottamaan käyttöön.

Neljännellä linjalla olleen viinakaupan asiakkaat aiheuttivat järjestyshäiriöitä porttikäytävässä ja rapuissa. Toimenpiteitä järjestyksen palauttamiseksi harkittiin.

1966 aloitettiin tuomioistuimen vaatimien toimenpiteiden täytäntöönpano: Maksettiin Voimavaunun oikeudenkäyntikulut ja valtuutettiin Kankaanranta ilmoittamaan yhtiöjärjestyksen muutos kaupparekisteriin, jonka jälkeen voitaisiin rekisteröidä Voimavaunu osakkeiden omistajaksi.

Osoitteessa Hämeentie 10 olevassa naapuritalossa avattiin ”Pop Kellari”-niminen kapakka. Romuluksen A- ja C-rappujen asukkaat häiriintyivät aina kello yhteen asti jatkuvasta metelistä, joten poliisille tehtiin toimenpidepyyntö.

1967 merkittiin uusi yhtiöjärjestys kaupparekisteriin ja Oy Voimavaunu Ab taloyhtiön osakeluetteloon.

Varatuomari Kankaanranta ilmoitti ettei taloyhtiöllä sen enempää kuin osakkaillakaan ole yhtiöjärjestyksen mukaan lunastusoikeutta. Tähän päättyi aikakausi, jolloin osakkeen kaupasta laitettiin tieto ilmoitustaululle jotta osakkaat tai taloyhtiö voisivat halutessaan lunastaa kaupan kohteena olevan asunnon.

Pesutupa lopetettiin ja tila vuokrattiin. Päätöksestä jouduttiin äänestämään yhtiökokouksessa.

Pysäköiminen pihalla kiellettiin, mutta isännöitsijälle annettiin valtuudet myöntää tilapäinen lupa tarvittaessa.

Voimavaunu uusi omalla kustannuksellaan autohallin oven ja sai hallitukselta luvan rakentaa autohalliin WC:n ja vesipisteen.

Talonmies pyysi, että saisi sulkea portin ja rappujen ovet aikaisemmin vieressä olevan tanssipaikan levottomuuden vuoksi. Hallitus suostui tähän, mutta vaati ettei sulkeminen tapahdu ennen kello 20.00.

Kellarit tulvivat voimakkaan sateen johdosta.

1968 korjattiin edellisenä vuonna yhtiöjärjestykseen tullut virhe: Yhtiöjärjestyksestä oli jäänyt puuttumaan tieto eräistä yhtiölle lunastetuista osakkeista. Lisäksi yhtiökokouksia olisi vain yksi vuodessa. Kevään yhtiökokous hyväksyi nämä hallituksen ehdottamat muutokset ja uusi yhtiöjärjestys kirjattiin vielä samana vuonna kaupparekisteriin.

Yhtiökokouksen aloitteesta tehtiin toiseen vintin kuivatushuoneista 11 uutta vinttikomeroa.

Hallitus kielsi asuntojen oviin kiinnitettävien asukkaiden omien nimi- tai mainoskilpien kiinnittämisen ilman hallituksen lupaa.

Kaasuhellan korvaaminen sähköhellalla kiellettiin toistaiseksi kunnes yhtiökokous ottaisi kantaa asiaan.

1969 tehtiin paljon korjauksia. Autotallien ovet uusittiin metalliovilla. Talon koko julkisivu maalattiin. Seinät säilytettiin entisen värisinä. Ikkunoiden raamit, ikkunapellit, rappujen ovet, työhuoneiden ovet, autotallien ovet ja kaiteet maalattiin ruskeaksi. Liikehuoneistojen korkeudelta katujulkisivun puoleisesta seinästä tuli tumman vihreä. Lisäksi hankittiin uusi valomainos kadun puoleisten liikehuoneistojen ikkunoiden yläpuolelle ja uudet pienet mainoskilvet.

Maalaustöiden aikana porttikäytävästä maalia puhalluslampulla poistettaessa oli katosta irronnut puutappi.

Reiän kautta oli puhalluslampun liekki sytyttänyt asunnon B 33-34 lattian täytteet. Palokunta sai palon sammumaan aukaistuaan asunnon lattiaa.

Pihalle kiinnitettiin pysäköimiskilven lisäkilpi, koska luvaton pysäköinti pihalla oli lisääntynyt.

Jorma Leiqvist ja Kalevi Nopea kiinnittivät hallituksen luvalla mainoskilvet takapihan betoniseen raja-aitaan. Suomen Sähkötyöntekijäin liitto sai luvan kiinnittää A-rapun viereen toimistonsa sijainnin osoittavan kilven.

Hallitus otti yhteyttä kirjeitse Hämeentie 14 hallitukseen, koska kyseisen taloyhtiön asukkaat käyttivät takapihalla olevan autotallin kattoa kulkureittinä. Hämeentie 14 hallitus pahoitteli tilannetta, mutta ilmoitti ongelman hoitamisen kuuluvan Romulukselle.