1990-luku

1990 anoi taloyhtiö lupaa valittaa Uudenmaan lääninoikeuden päätöksestä Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen koskien autotallitilojen käyttötarkoitusten muuttamista. Kielteinen päätös tuli loppuvuodesta.

Yhtiön pitkäaikainen isännöitsijä Carl-Gustav Rosenberg erosi korkean ikänsä johdosta ja Onni Aho aloitti isännöitsijänä.

Romuluksen pihajulkisivut maalattiin lukuunottamatta naapuritaloja kohti olevia päätyjä.

Vartiointiliikkeen nostettua tuntuvasti hintoja päätti hallitus tutkia mahdollisuutta pitää pääportti näennäisesti lukittuna päivällä Alkon asiakkaiden vuoksi.

Yhtiövastikkeiden maksamisessa otettiin käyttöön viitteelliset pankkisiirtolomakkeet.

Tältä vuodelta löytyy ensimmäinen merkintä jouluaattona järjestetystä joulusaunasta.

1991 tuli Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastolta tiukkasävyinen kirje, jossa pyydettiin taloyhtiöllä vastinetta autohallin ja yhden autotallin luvattomasta käytöstä. Mukana seuranneessa tarkastuslausunnossa ehdotettiin juoksevien uhkasakkojen asettamista taloyhtiölle ja Lars Georgssonille, koska luvaton käyttö jatkui huolimatta jo vuonna 1986 annetusta huomautuksesta. Tarkastuslausunnossa mainittiin myös, että alueen vahvistettuun asemakaavaan sisältyy tavoite, jonka mukaan olemassa olevat autotallit tulisi säilyttää kiinteistöjen autopaikkatarvetta varten ja piha-alueet leikki- ja oleskelualueina. Kirjeen seurauksena päätti hallitus, että kaikki Lacara Oy:n tilojen käytöstä taloyhtiölle koituvat kustannukset siirretään Lacaran vastattavaksi.

Kadunpuoleisen julkisivun alaosaa korjattiin ja maalattiin kesällä.

Ullakon ikkunat uusittiin.

Syksyllä aloitti hallitus valmistelemaan porrasremonttia. Tarkoitus oli aloittaa työt marraskuussa ja saada kaikki valmiiksi 1992 kevättalvella. Seinien kunnostuksen ja maalauksen lisäksi päätettiin korvata vanhat pinta-asennetut valokatkaisijat uusilla upotetuilla. Myös maalikerrosten poisto puuovista ja uusi maalaus kuuluivat urakkaan samoin kuin ulko-ovien maalaus. Ennen töiden aloittamista pyydettiin arkkitehti Irja Hännistä suunnittelemaan porraskäytävien ulkoasun.

Porttikäytävän seinälle hankittiin kilpi, jossa kiellettiin autojen tyhjäkäynti.

Kadulle johtavaa porttia alettiin pitää kiinni, mutta ei lukossa, lauantaisin ja sunnuntaisin johtuen Alkon tuotteiden maistelijoiden aiheuttamasta häiriöstä.

1992 tuli Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastolta vastaus Romuluksen antamaan vastineeseen. Koska autohallia ja autotallia oli taloyhtiön antaman selvityksen mukaan käytetty liiketiloina jo pitkään, päätti Kaupunkikuvaosasto jättää asian sikseen ja luopua pakkokeinoihin ryhtymisestä.

Edellisen vuoden tilintarkastus valmistui keväällä. Raportit olivat lohdutonta luettavaa. Kirjanpidon kirjauksissa oli paljon virheitä, kaikkea tarpeellista tietoa ei ollut kirjanpitäjien saatavilla, hallituksen päätökset monista asioista puuttuivat, laskuja oli maksettu kahteen kertaan, laskuja ei oltu tarkistettu, kuluja ei oltu karhuttu niiden aiheuttajilta ym. Kirjeenvaihto hallituksen, isännöitsijän ja kirjanpitäjien kesken jatkui pitkin vuotta.

Hallitus esitti kevätyhtiökokouksessa, että luovuttaisiin toisesta vuosittaisesta yhtiökokouksesta mutta ehdotus hylättiin.

Porrasremontti eteni myöhässä aikataulustaan. Jo aloitus myöhästyi kuukaudella johtuen arkkitehdistä. Lisätöiden tarpeita ilmeni sitä mukaa kun remontti eteni. Paitsi seinät myös kaiteet, ovet, ovien lasit, rappujen ikkunat ja niiden pielet ja penkit, kynnykset, osia hisseistä, patterit, valokatkaisijat ja johtokotelot joko korjattiin ja maalattiin, puhdistettiin, uusittiin tai poistettiin. Porrastasanne hiottiin ja vinyylimatosta luovuttiin. Oviin hankittiin myös uudet nimikilvet. Remontti venyi kunnes lopulta hallitus irtisanoa sopimuksensa urakoitsijan kanssa ja solmi uuden sopimuksen toisen yrityksen kanssa. Vastaanottotarkastus pidettiin joulukuun lopussa ja lopullisesti remontti oli ohi vasta seuraavana vuonna.

1993 antoivat tilintarkastajat taas huomautuksia isännöitsijän tavasta hoitaa kirjanpitoa.

Marraskuun puolessa välissä lähti isännöitsijä Aho sairaslomalle. Viransijaiseksi nimitettiin Ari Hilokoski.

Taloyhtiössä valmisteltiin siirtymistä kaupunkikaasusta maakaasun käyttöön. Tätä varten tehtiin asukkaille kysely olemassa olevista liesistä ja säilyttämis- tai muutostoiveista. Sähkön käyttöön siirtymisen ja kaasusta luopumisen kustannukset laskettiin. Helsinkikaasu Oy tarkasti kaasuverkon kunnon ja teki tarjouksen tarvittavista töistä.

Loppuvuodesta suoritettiin julkisivulla irtonaisen rappauksen alaspudotus.

Saunan huonokuntoiset lauteet uusittiin ja samalla hankittiin kokoontaitettavat lauderungot.

1994 torstaina 10.3 kello 15.50 tapahtui talossa kaasuräjähdys. Samana päivänä oli aloitettu korjaustyöt maakaasun käyttöönottamiseksi. Edellisenä vuonna kuntokartoituksen perusteella tehdyssä työohjeessa oli virheellisesti merkitty nousu 7 katkaistavaksi ilman tulppausta. Helsinkikaasu Oy:n aliurakoitsijana toimineen PLP-Asennus Oy:n kaksi työntekijää toimivat ohjeen mukaan. Tehtyään päivän työt he avasivat pääkaasuhanan kello 15.30 ja poistuivat paikalta tekemättä jälkitarkastusta. Kaasua virtasi avonaisesta putkesta autohalliin ja Timo Georgssonin sammuttaessa autohallin pesupaikalta valoja sytytti kipinä kaasun aiheuttaen räjähdyksen. Poliisin tutkimuksissa selvisi, että varsinainen räjähdys oli tapahtunut C-rapun kellarissa. Kellarikomerot tuhoutuivat, rakenteet vaurioituivat ja kellarista rappuun johtava ovi oli paiskautunut rappuun. C-rapun metallinen ulko-ovi oli vääntynyt ulospäin ja lasit olivat sirpaleina. Ulkoapäin oli paineaalto rikkonut kaikki C-portaan sisäpihan suuntaiset ikkunat samoin kuin joitakin A- ja B-portaiden ikkunoista. Palomiesten mennessä autohalliin oli avoimeksi jääneen kaasurunkoputken päässä tulisuihku, joka sulatti eristeitä. Tuli saatiin kuitenkin talttumaan sulkemalla pääkaasuventtiili. Rakennusvalvontavirasto kehoitti välttämään vaurioituneiden tilojen käyttöä kunnes rakenteet oli tilapäisesti tuettu tai korjattu. Vaurioiden korjaaminen kesti vuoden loppuun. Timo Georgsson loukkaantui räjähdyksessä joutuen muutamaksi päiväksi sairaalaan.

Kevätyhtiökokouksessa ei saatu käsiteltyä kaikkia siihen kuuluvia asioita, koska isännöitsijä Aho ei ollut toimittanut edellisen vuoden tilinpäätöstä ajoissa. Kun tilinpäätös lopulta tuli, oli siinä niin paljon virheitä ja puutteita, ettei sitä voitu sellaisenaan hyväksyä. Näistä vaikeuksista samoin kuin tilintarkastajien pitkistä huomautuslistoista johtuen joutui hallitus pitämään ylimääräisiä kokouksia. Kevätyhtiökokousta jouduttiin jatkamaan lisäkokouksella kun tilinpäätös lopulta valmistui. Hallitus päätti esittää Onni Aholle laskun aiheutuneista kuluista, jotka johtuivat ylimääräisistä kokouksista.

Onni Aho erosi isännöitsijän tehtävistä ja Ari Hilokoski toimi viransijaisena kunnes uusi isännöitsijä aloitti työt.

Syksyllä luopui taloyhtiö talonmiehen palkkauksesta ja siirtyi käyttämään huoltoyhtiötä.

1995 Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastosta tuli Romulukselle kehotus korjata huonokuntoinen julkisivu. Hallitus aloitti toimenpiteet julkisivuremontin käynnistämiseksi. Julkisivun suunnittelu annettiin arkkitehti Marja Heikkilä-Kauppisen tehtäväksi. Mahdollisuutta upottaa kadunpuoleiset, osaksi pinnalla kulkeneet antennijohdot remontin yhteydessä päätettiin tutkia.

Toukokuussa alkoi kevätyhtiökokouksen hyväksymä vesi- ja viemärilaitteiden sekä lämmönjakokeskuksen saneeraus. Yhtiökokouksessa hyväksyttiin myös hallituksen esitys em. saneerauksen maksamisesta joko rahoitusvastikkeella, kertasuorituksena tai puolet rahoitusvastikkeella ja puolet kertasuorituksena.

Remonttiin varatun lainan nostaminen siirtyi muutamalla kuukaudella taloyhtiön hyvän taloudellisen tilanteen johdosta. Näin ollen talousarvioon merkityt korkomenot jäivät suunniteltuja pienemmiksi ja ns. laskennallinen korko syntyi.

Putkiremontissa jouduttiin kellarikomerot tyhjentämään kellaritiloissa olleen asbestin poiston ajaksi. Remontin jälkeen päätettiin osoittaa C- ja D-rapun kellareista rappujen oman tarpeen yli jääneet komerot niille A-rapun asukkaille, joilla ei kellarikomeroa ollut.

1996 tiedusteli hallituksen jäsen Pia Susiaho Suomen Kiinteistöliitolta, oliko yhtiö kokouksen tekemä päätös putkiremontin laskennallisen koron käytöstä julkisivuremonttiin laillinen. Kiinteistöliiton johtava lakimies Helena Kinnunen toimitti isännöitsijälle lausunnon, jossa käytäntö todettiin paitsi lainvastaiseksi, myös osakkaiden yhdenvertaisuutta loukkaavaksi. Rahoitusvastiketta ei saa käyttää muuhun kuin sen remontin todellisiin kuluihin, mihin sitä on kerätty. Jos rahoitusvastikkeen ylijäämällä peitetään muita kuluja, kärsii osakkeenomistajien yhdenvertaisuus, koska vain rahoitusvastiketta maksavat osallistuvat em. kuluihin. Muutaman kuukauden kuluttua tuli Helena Kinnuselta lisäys aikaisempaan lausuntoon. Siinä hän totesi olevan mahdollista maksaa kertasuorittajille talletuskoron suuruista korkoa rahoitusvastiketta maksavalle annetusta ”lainasta”, koska pankkilainan korko jää pienemmäksi myöhemmän noston ansiosta. Romuluksessa toteutettiin jako, jossa kertasuorittajille maksettiin 3,5 % korko suunnitellun ja toteutuneen lainan noston väliseltä ajalta ja lopuilla laskennallisesta korosta tehtiin ylimääräinen lainan lyhennys.

Taloyhtiössä tehtiin kadunpuoleisen julkisivun remontti. Samalla tehtiin porttikäytävän kevyt kunnostus, uusittiin kadun puoleiset valomainokset ja porttikäytävän pilareiden törmäyssuojat. Porttikäytävään ja rappujen ovien yläpuolelle hankittiin uudet valaisimet. Antenniverkon johdot upotettiin julkisivun rappauksen alle näkymättömiin.

Hallitus päätti korjauttaa porrasvalokatkaisimet siten, että kaikissa katkaisimissa on pimeässä loistava valo jonka avulla on painike helppo löytää.

Tuija Raikkerus nimettiin talon suojelujohtajaksi.

1997 hyväksyttiin syysyhtiökokouksessa hallituksen esittämät muutokset yhtiöjärjestykseen. Suurin muutos oli vesimaksuperusteiden tarkastus, jolla haluttiin saattaa myös liiketilat, autotallit ja mahdolliset muut tilat velvollisiksi suorittamaan korvaus käyttämästään vedestä.

Edellisen vuoden julkisivuremonttiin liittyen hankittiin autohallin ja sisäpihalle vievän ajoluiskan välissä olevaan pylvääseen valomainoskotelo. Lisäksi katujulkisivun markiisit uusittiin. Arkkitehti Marja Heikkilä-Kauppinen teki suunnitelmat.

Heikkilä-Kauppinen oli myös uuden portin suunnittelija. Portti tehtiin mahdollisimman paljon talon alkuperäistä porttia muistuttavaksi. Uuden portin käyntioveen asennettiin koodilukko.

Isännöitsijä hankki taloon uuden lipputangon ja lipun sekä pyörätelineen.

Taloon tehtiin suojelusuunnitelma, josta toimitettiin kopio tiedoksi pelastuslaitokselle. Taloyhtiö osti lain vaatimat tarvikkeet asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi ja rappuihin hankittiin sammuttimet ja palovaroittimet. Palotarkastajan kehoituksesta kiinnitettiin kellareihin jälkivalaisevat poistumistiekilvet.

Huoneistossa C 66 oli elokuussa tulipalo. Keittiö tuhoutui täysin.